Edistystä havaittavissa

Kevät ei ole ollut paras mahdollinen innokkaalle veneenkunnostajalle. Jotain kuitenkin on saatu aikaiseksi.
Veneen pesu tehtiin kahteen kertaan oikein kantapään kautta. Aloitimme jauhemaisella aineella, joka piti sekoittaa veteen. Purkin kyljestä ei löytynyt minkään valtakunnan sekoitussuhdetta. Niinpä vain vettä ämpäriin ja jauhetta perään. Litkua tuli. Olisi pitänyt tulla tahnamaista joten arvelimme vesimäärä olleen liian suuren. Kaverilta saamani ohjeen perusteella yhdellä purkilla piti saada hoidettua koko vene ja tästä päättelin, että hommaan tarvittaisiin ainakin puoli ämpärillistä. Litkua sitten siveltiin ja odoteltiin jonkin aikaa sen kuivumista. Kansi näytti kyllä puhdistuvan jonkin verran, mutta saman se olisi tehnyt ilman ko. litkuakin. Kylkiin jäi ikävät valumajäljet jotka onneksi saatiin poistettua uudella pesulla ja veneshampoolla. No tulihan moinen aine kokeiltua, ei kätevä. Osasyynä varmaan myös se, että ämpärin pohjalta löytyi ko tavaraa, joka ei ollut liuonnut veteen huonon sekoituksen seurauksena. No oli miten oli, syitä varmaan itsessä jos puutteellisissa käyttöohjeissa, moista mönjää en enää purkkini pintaan laita.

Kannen ja kyljen kuluneet väriraidat saivat uuden maalipinnan ja lopputulos miellyttää silmää. Enemmän työtä tuotti juuri vesirajan yläpuolelle laitettu vauhtiraita, n 5 cm leveä teippi. Aloitimme asennuksen peräpäästä teippimyyjän ohjeet mukaisesti. Teippi oli valmistettu noin 140 cm:ä leveästä rullatavarasta joka oli koneellisesti leikattu. Liuskat olivat kiinni alkuperäisessä pohjassa josta ne sai kätevästi irti. Uusi teippipätkä piti ohjeen mukaan laittaa n. 3 mm edellisen päälle lämpölaajenenmisen takia. Kaareva perä tuotti aluksi tuskaa, teippi tahtoi venyä liikaa. Tyttäreni keksi hienon ja toimivan keinon. Kiinnitimme ensi vain teipin alareunan maalarinteippinä käyttämämme ohjurin mukaan. Vasta tämän jälkeen aloimme venyttää teippiä ylöspäin tasaisesti joka kohdasta. Homma toimi loistavasti ja ainoa materiaalitappio jäi vaivaiseen 30 senttimetrin pätkään ensimmäisen teippiliuskan osalta. Kun vielä pohjamaali muuttui tummansiniseksi entisestä punaisesta, näytti vene kuin uudelta. Olin tosi tyytyväinen uuteen ulkoasuun.

Kaikki uutta

Vaikka minun ensimmäinen oma vene on ollut purjevene, vaikka olen surffannut ja vaikka tiedän purjehduksen aakkoset ja öökköset, niin silti minua jännittää. Alle tulee iso paatti, 33-jalkainen ihanan pursi, kaikki narut ja systeemit täytyy opetella uusiksi. Rantautuminen pelottaa, mutta eiköhän se siitä lähde. Kaikkihan ovat aloittaneet alusta. Menen ulos ja kauaksi. Laitan koneen käyntiin ja katson, miten vene käyttäytyy. Saman teen purjeilla. Opettelen ja opin, vaikka kantapään kautta.
Luen Kari Nurmen kirjaa: Seikkailun suolainen maku, missä nuori kippari purjehtii ensin Kielin kannavaan ja sitten Fär saarille ennen Antlantin ylitystä. Vene on hieman pinemp kuin omani. Nuorus ja hulluus, ihanaa aikaa, sitä ei enää takaisin saa. Nyt on nyt ja näillä mennään. Vielä on mhdollisuus ja se kannattaa käyttää. Me elämme vain tämän kerran, eletään tämä päivä niin kuin se olisi jo eilinen, sillä huomenna tämä päivä on jo eilinen. Näin lausui joku viisas, olikohan joku Nitchesse, tai sinne päin. Viisas kundi kuitenkin.

Kevätduunia

Tänään merimieskaveri apuna. Testattiin Volvo-Pentaa. Hyvin hyrähti käyntiin muutman kierroksen jälkeen. Bloggasin glygolit talteen mitä peräpäästä ulos sylki. Rasvausta sinne ja tänne. Syyshuollossa oli jo vaihdettu öljyt ja muut tarpeelliset joten tältä osin jäi työt vähäisksi. Vaihdoin anodit akseliin. Edelliset olivat syöpyneet jo tosi pahasti. Maston valoja yritin sovitella riviliittimen. Kyllä sähköt on uusittava ensi tilassa. Kaikki on todella sekavasti toteutettu. Seuraavana olisi kannen pesu vanhan lasikuitusprayhoodin jäljiltä. Sitten vauhti- ja kylkiviivojen maalaus. Nämä olen jo kerinnyt hioa valmiiiksi. Maalarinteippiä peliin ja  sivellin heilumaan. Kyllä siitä hyvä tulee. Sen jälkeen pääsee jo teippaamaan paatin numeron, nimen ja kotipaikan.

Kevät ja kesä tulee. Ihanaa maistella valkkaria pitkästä aikaa. Pidin 9 kk valkaisutauon. Teki ihan hyvää ja maksa kiittää. No pääsin ainakin eroon tupakista tai vannomatta paras.

Kevättä odotellessa ja töitä tehdessä, tuntuu Tuuli, antavan voimaa ja iloista mieltä. Ihana  puurtaa ja laitella sitä kohti meren suolaista vettä. Näen jo verkkokalvollani, kuinka sen tummansininen köli koskettaa vettä, meille molemmille niin rakasta elementtiä.

Fenderit saivat uudet siniset suojat. Niitä on kaikkiaan kuusi kappaletta. Vielä pitää hankkina telineet pallukoille. Loput epäkurantit kolme jemmaan keulaan. Palautin kaikki köydet varstosta veneelle. Niitä on tosi paljon. Täytyy katsoa, että kaikille riittää oma tehtävänsä ja varallekin jää vielä muutamia. Loput kyllä palautan säilytykseen.

Lähtökohtanani on, että veneeseen ei varastoituisi yhtään enempää kamaa kuin on tarvis.

Meri on aina meri ja järvi, anteeksi vain, rutakko. Meri on aava ja rajaton. Olen aina joskus kuvitellut kuinka minä ja hän, kosketamme merta samaan aikaan. Kuinka sormemme uppoavat sen syleilyyn ja sen kautta olemme yhtä, minä ja hän. Minulle vieras ihminen jossain toisella puolella planeettaamme.

Meri on aina merkinnyt minulle vapautta ja  kaipuuta. Se on antanut mielikuvitukselle vallan, tilaa tajunnalle, toeteuttaa unelmia ja haaveita. Jos ei nyt, niin sitten joskus kun aika on kypsä.

Lasikuituviritys on poistettu

Tuuli odottelee sitä "oikeaa". Rätti sprayhood on tilattu. Tulee joskus kesäkuun alussa, mutta mehän jaksetaan ootella.

Tavaroita hankkien ja rahaa poltellen

Kyllä sanonta, että veneilijän euro on satanen, pitää paikkansa. Rahaa on kulunut veneen oston jälkeen melkein 4000 euroa. Tosin osa  on investointeja. Mukanan on liittymismaksut venekerhoon ja muita Tuulista riippumattomia hankintoja. Kuitenkin kallista on, mutta on se niin mukavaa. Ensimmäisiä kevään lämpimiä päiviä oli kiva viettää sitloorassa istuskellessa ja suunnitellessa T-paita päällä.
Karmea lasikuitu viritys, "sparyhoodin" irvikuva on irroitettu ja laskettu alas maahan. Tuuli on aivan kuin olisi herännyt eloon, tuntui kuin se olisi hymyillyt. " Nyt minä alan näyttämään jo s/y:ltä" kuulen sen kuiskaavan. Meri alkaa aueta ja tuo tuoksuja. Purren ja minun tekee mieli jo päästä vesille. Meillä on yhteinen haave ja se tulee toteutumaan.
Yli kaksi vuosikymmentä on jo vierähtänyt kun viimeksi kipparoin omalla paatilla. Muistot vuosien takaa tulevat mieleeni. Porkkalanselän ylitys tyynenä Juhannusyönä. Istun ohjaamon katolla ja paljaat varpaani koskettavat ruoria. Ei tarvitse paljon ohjailla, on pläkä, aivan peilityyni. Loisto siintää edessäni ja toinen veneen perässä, olen linjalla. Siitä huolimatta edessä on kaksi kiveä. Hieraisen silmiäni ja katson uudestaan, totta se on, eivät ne häviä minnekkään. Luotan itseeni ja annan vanhan Wickströmin viedä Hailia eteenpäin. Olemme törmäyskurssilla, me ja "kivet". Kuinka upea voi luonto olla parhaimmillaan. Kivet ovat eläviä. Kaksi hirveä ylittää selkää suoraan kulkusuuntaamme vasten. Ohitamme toisemme viiden metrin markinaalilla. Tapaaminen syöpyy verkkokalvolleni, unohtumaton hetki Suomen suviyössä. Tätä on veneily parhaimmillaan. Ihania ja uskomattomia kokemuksia. Meri elää aina, on se sitten pläkä tai vellova, täynnä vaahtopääksi särkyviä aaltoja. Tästäkin on kokemusta samalta selältä.

Tyhjennys jatkuu

On se vaan mukavaa kun käytössä on pakettiauto. Tänäänkin taas tuli ihan kunnon lasti kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Varastolla menee taas toinen päivä kun käy läpi saalista.

Tälle keväälle olen ajatellut normaali pesu-puleeraus-pohjamaali-hommien lisäksi palauttaa vedenrajaan alkuperäinen vauhtiraita ja muuttaa myrkkyväri mustaksi.
Lisäksi haaveena on vielä kaideverkko ja mahdollisesti, mutta epätodennäköisesti alkuperäinen sprayhood nykyisen lasikuituviritelmän tilalle.

Paperisotaa - mappeja

Pääsiäisen pyhät menivät veneeseen liittyvän paperimateriaalin läpikäymiseen. Kaksi entistä omistajaa ovat olleet tosi tunnollisia. Dokumentteja ja historiaa tehdyistä korjauksista ja parannuksista löytyi kiitettävästi. Käyttöohjeetkin olivat säilyneet lähes joka härvelille. Vakavin puute oli karttaplotterin suomenkielisen oppaan puuttuminen. Netistä löytyi onneksi edes lontooversio jolla täytyy tulla toimeen. Onneksi itse laitteessa on kuitenkin suomivalikko. Tuloksena uurastuksesta syntyi neljä mappia: käyttö ohjeet, huolto-ohjeet, viralliset asiakirjat ja sekalaiset.

Pari seuraavaa päivää kului venettä tyhjentäessä. Purjeet, patjat ja muu lämpöisessä ja kuivassa säilytettävä materiaali siirtyi myyjän vastaavasta tilasta omaan varastooni. Silti hommia riitti yllin kyllin. Oli astiaa, mutteria ja ruuvia, työkalua ja varaosaa. Muovipusseja ja vähän tuhdimpaakin kassia kertyi kymmenkunta täynnä käyttökelpoista ja epäkuranttia tavaraa. Nyt on jyvät erotettu akanoista ja ruuvit ja mutterit löytäneet uuden lokeron kodikseen. Kemikaalit ja puhdistusaineet ovat rivissä hyllyllä kuin tinasotilaat. Vielä on käytävä läpi veneessä talven majailleet työkalut ja köydet. Säiden puolesta näyttää siltä, että kerkiän tekemään tämän klaarauksen ennen kuin päästään kiinni itse veneeseen.