Vaikka minun ensimmäinen oma vene on ollut purjevene, vaikka olen surffannut ja vaikka tiedän purjehduksen aakkoset ja öökköset, niin silti minua jännittää. Alle tulee iso paatti, 33-jalkainen ihanan pursi, kaikki narut ja systeemit täytyy opetella uusiksi. Rantautuminen pelottaa, mutta eiköhän se siitä lähde. Kaikkihan ovat aloittaneet alusta. Menen ulos ja kauaksi. Laitan koneen käyntiin ja katson, miten vene käyttäytyy. Saman teen purjeilla. Opettelen ja opin, vaikka kantapään kautta.
Luen Kari Nurmen kirjaa: Seikkailun suolainen maku, missä nuori kippari purjehtii ensin Kielin kannavaan ja sitten Fär saarille ennen Antlantin ylitystä. Vene on hieman pinemp kuin omani. Nuorus ja hulluus, ihanaa aikaa, sitä ei enää takaisin saa. Nyt on nyt ja näillä mennään. Vielä on mhdollisuus ja se kannattaa käyttää. Me elämme vain tämän kerran, eletään tämä päivä niin kuin se olisi jo eilinen, sillä huomenna tämä päivä on jo eilinen. Näin lausui joku viisas, olikohan joku Nitchesse, tai sinne päin. Viisas kundi kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti