Vanhat valot aihtoon

Tuulin sähköjärjestelmästä mainitsin jo aikaisemmin. Se tullaan suunnittelemaan ja rakentamaan täysin uusiksi. Veneen ulkopuolella olevat kulku- jne valot vaihdetaan ledeiksi. Itse rakennettna hehkulampun tilalle tulevat lediviritelmät maksoivat muutaman euron kappale eikä työ ole edes suuri. Aikaisempi yht. 50 watin kulutus putoaa viidesosaan.Sisävalojen osalta homma on myös menossa. Kaikkiaan uusia valoja tulee kuusi kappaletta. Salongissa olleklle kahdelle kolmen ledivalon yhdistelmälle löytyy uudet sijoituskohteet. Toisen siirrän moottoritilaan ja toisen sitlooran laatikkoon. Valot eivät esteettisesti hivelleet silmää ja toisekseen ne ovat patterikäyttöisiä.
Valaisimien vaihdon yhteydessä olen vaihtanut myös näiden syöttöpiuhat huomioiden tulevan uudistuksen.

Levanki teettää töitä

Lasikuitukopin poisto ja siinä ennen kiinni ollut levanki aiheutti lisätöitä. Sitloorasta sille tietysti löytyi alkuperäinen paikka, mutta, mutta. Ko. mallia ei oltu suunniteltu sille kuulkuvalle paikalle. Päissä olevat rullasysteemit ovat niin leveitä, että sivupenkin kansi ei mahtunut avautumaan. Jos taas siirsi kiskoa lähemmäksi sisäänkäyntiä, tuli ongelmaksi se, että kelkka ei päässyt liikkumaan urassa vapaasti. Ei muuta kuin kauppaan ja teakia ostamaan. Pätkä löytyi, kuinkas ollakkaan, Bealtemasta. Itse en lähtenyt lautaa puolittamaan, vaan vein sen suosiolla puusepänliike Kulmaan, jossa kaverit hoitivat homman. Nyt kaksi päällekkäistä lautaa, joista toinen on reunoiltaan pyöristetty, nostaa levangin tarpeeksi ylös ja kelkka pääsee liikkumaan vapaasti. En vieläkään käsitä kuinka joku on voinut sijoittaa levangin häkkyrän katolle. Minun maalaisjärjen mukaan vipukulma nykyiseen oikeaan sijaintipaikkaa  on aivan eri luokkaa. Eli käsitykseni mukaan paatti on kallistunut huomattavasti enemmän kuin nykyisellä systeemillä jos tuuli- ja muut olosuhteet olisivat samat. Korjatkaa jos olen väärässä.

Haaveita

Ihmisellä pitää olla haaveita. Minullakin niitä on, aika monta. Olisi kiva käydä omalla paatilla Piritan satamassa Virossa. Sieltä löytyy todellakin paljon muutakin kuin vain Tallinna. Koko rannikko on täynnä sedimenttiä mistä voi löytää vaikka mitä fossiloituneita meren eläviä. Eesti on täynnä myös upeita kartanoita. Sieltä löytää ihania ihmisisä. Esimerkiinä nuorimman poikani AU-pair, joka nykyään asuu Suomessa ja on on naimisisssa suomalaisen miehen kanssa. Olen hänen poikansa kummi.

Veneen pesu meni aivan suihkuksi. Saatiin tehdä homma kolmeen kertaan. Kokemattomuuden piikkiin kai tämäkin töppöily on laitettava.

Edistystä havaittavissa

Kevät ei ole ollut paras mahdollinen innokkaalle veneenkunnostajalle. Jotain kuitenkin on saatu aikaiseksi.
Veneen pesu tehtiin kahteen kertaan oikein kantapään kautta. Aloitimme jauhemaisella aineella, joka piti sekoittaa veteen. Purkin kyljestä ei löytynyt minkään valtakunnan sekoitussuhdetta. Niinpä vain vettä ämpäriin ja jauhetta perään. Litkua tuli. Olisi pitänyt tulla tahnamaista joten arvelimme vesimäärä olleen liian suuren. Kaverilta saamani ohjeen perusteella yhdellä purkilla piti saada hoidettua koko vene ja tästä päättelin, että hommaan tarvittaisiin ainakin puoli ämpärillistä. Litkua sitten siveltiin ja odoteltiin jonkin aikaa sen kuivumista. Kansi näytti kyllä puhdistuvan jonkin verran, mutta saman se olisi tehnyt ilman ko. litkuakin. Kylkiin jäi ikävät valumajäljet jotka onneksi saatiin poistettua uudella pesulla ja veneshampoolla. No tulihan moinen aine kokeiltua, ei kätevä. Osasyynä varmaan myös se, että ämpärin pohjalta löytyi ko tavaraa, joka ei ollut liuonnut veteen huonon sekoituksen seurauksena. No oli miten oli, syitä varmaan itsessä jos puutteellisissa käyttöohjeissa, moista mönjää en enää purkkini pintaan laita.

Kannen ja kyljen kuluneet väriraidat saivat uuden maalipinnan ja lopputulos miellyttää silmää. Enemmän työtä tuotti juuri vesirajan yläpuolelle laitettu vauhtiraita, n 5 cm leveä teippi. Aloitimme asennuksen peräpäästä teippimyyjän ohjeet mukaisesti. Teippi oli valmistettu noin 140 cm:ä leveästä rullatavarasta joka oli koneellisesti leikattu. Liuskat olivat kiinni alkuperäisessä pohjassa josta ne sai kätevästi irti. Uusi teippipätkä piti ohjeen mukaan laittaa n. 3 mm edellisen päälle lämpölaajenenmisen takia. Kaareva perä tuotti aluksi tuskaa, teippi tahtoi venyä liikaa. Tyttäreni keksi hienon ja toimivan keinon. Kiinnitimme ensi vain teipin alareunan maalarinteippinä käyttämämme ohjurin mukaan. Vasta tämän jälkeen aloimme venyttää teippiä ylöspäin tasaisesti joka kohdasta. Homma toimi loistavasti ja ainoa materiaalitappio jäi vaivaiseen 30 senttimetrin pätkään ensimmäisen teippiliuskan osalta. Kun vielä pohjamaali muuttui tummansiniseksi entisestä punaisesta, näytti vene kuin uudelta. Olin tosi tyytyväinen uuteen ulkoasuun.