Lasikuituviritys on poistettu

Tuuli odottelee sitä "oikeaa". Rätti sprayhood on tilattu. Tulee joskus kesäkuun alussa, mutta mehän jaksetaan ootella.

Tavaroita hankkien ja rahaa poltellen

Kyllä sanonta, että veneilijän euro on satanen, pitää paikkansa. Rahaa on kulunut veneen oston jälkeen melkein 4000 euroa. Tosin osa  on investointeja. Mukanan on liittymismaksut venekerhoon ja muita Tuulista riippumattomia hankintoja. Kuitenkin kallista on, mutta on se niin mukavaa. Ensimmäisiä kevään lämpimiä päiviä oli kiva viettää sitloorassa istuskellessa ja suunnitellessa T-paita päällä.
Karmea lasikuitu viritys, "sparyhoodin" irvikuva on irroitettu ja laskettu alas maahan. Tuuli on aivan kuin olisi herännyt eloon, tuntui kuin se olisi hymyillyt. " Nyt minä alan näyttämään jo s/y:ltä" kuulen sen kuiskaavan. Meri alkaa aueta ja tuo tuoksuja. Purren ja minun tekee mieli jo päästä vesille. Meillä on yhteinen haave ja se tulee toteutumaan.
Yli kaksi vuosikymmentä on jo vierähtänyt kun viimeksi kipparoin omalla paatilla. Muistot vuosien takaa tulevat mieleeni. Porkkalanselän ylitys tyynenä Juhannusyönä. Istun ohjaamon katolla ja paljaat varpaani koskettavat ruoria. Ei tarvitse paljon ohjailla, on pläkä, aivan peilityyni. Loisto siintää edessäni ja toinen veneen perässä, olen linjalla. Siitä huolimatta edessä on kaksi kiveä. Hieraisen silmiäni ja katson uudestaan, totta se on, eivät ne häviä minnekkään. Luotan itseeni ja annan vanhan Wickströmin viedä Hailia eteenpäin. Olemme törmäyskurssilla, me ja "kivet". Kuinka upea voi luonto olla parhaimmillaan. Kivet ovat eläviä. Kaksi hirveä ylittää selkää suoraan kulkusuuntaamme vasten. Ohitamme toisemme viiden metrin markinaalilla. Tapaaminen syöpyy verkkokalvolleni, unohtumaton hetki Suomen suviyössä. Tätä on veneily parhaimmillaan. Ihania ja uskomattomia kokemuksia. Meri elää aina, on se sitten pläkä tai vellova, täynnä vaahtopääksi särkyviä aaltoja. Tästäkin on kokemusta samalta selältä.

Tyhjennys jatkuu

On se vaan mukavaa kun käytössä on pakettiauto. Tänäänkin taas tuli ihan kunnon lasti kaikkea mahdollista taivaan ja maan väliltä. Varastolla menee taas toinen päivä kun käy läpi saalista.

Tälle keväälle olen ajatellut normaali pesu-puleeraus-pohjamaali-hommien lisäksi palauttaa vedenrajaan alkuperäinen vauhtiraita ja muuttaa myrkkyväri mustaksi.
Lisäksi haaveena on vielä kaideverkko ja mahdollisesti, mutta epätodennäköisesti alkuperäinen sprayhood nykyisen lasikuituviritelmän tilalle.

Paperisotaa - mappeja

Pääsiäisen pyhät menivät veneeseen liittyvän paperimateriaalin läpikäymiseen. Kaksi entistä omistajaa ovat olleet tosi tunnollisia. Dokumentteja ja historiaa tehdyistä korjauksista ja parannuksista löytyi kiitettävästi. Käyttöohjeetkin olivat säilyneet lähes joka härvelille. Vakavin puute oli karttaplotterin suomenkielisen oppaan puuttuminen. Netistä löytyi onneksi edes lontooversio jolla täytyy tulla toimeen. Onneksi itse laitteessa on kuitenkin suomivalikko. Tuloksena uurastuksesta syntyi neljä mappia: käyttö ohjeet, huolto-ohjeet, viralliset asiakirjat ja sekalaiset.

Pari seuraavaa päivää kului venettä tyhjentäessä. Purjeet, patjat ja muu lämpöisessä ja kuivassa säilytettävä materiaali siirtyi myyjän vastaavasta tilasta omaan varastooni. Silti hommia riitti yllin kyllin. Oli astiaa, mutteria ja ruuvia, työkalua ja varaosaa. Muovipusseja ja vähän tuhdimpaakin kassia kertyi kymmenkunta täynnä käyttökelpoista ja epäkuranttia tavaraa. Nyt on jyvät erotettu akanoista ja ruuvit ja mutterit löytäneet uuden lokeron kodikseen. Kemikaalit ja puhdistusaineet ovat rivissä hyllyllä kuin tinasotilaat. Vielä on käytävä läpi veneessä talven majailleet työkalut ja köydet. Säiden puolesta näyttää siltä, että kerkiän tekemään tämän klaarauksen ennen kuin päästään kiinni itse veneeseen.

Vihdoinkin oma paatti

Kävin kiirastorstaina allekirjoittamassa kauppakirjan uudesta veneestäni. s/y Tuuli oli siirtynyt omistukseeni.

33-jalkainen pursi oddottaa varmaan yhtä malttamattomana vesille laskua kuin omistajansakin. Kyllä se kesä sieltä tulee, vaikka nyt ei vielä siltä näytä.

Finnfire 33